Eksäni soitti minulle syksyn alussa ja tokaisi rakastavansa minua vieläkin. On kuulemma aina rakastanut. Suhteestamme on jo vuosia, monia vuosia. Olin häneen aikoinaan todella ihastunut, mutta en saanut tunteilleni kaipaamaani vastakaikua. Nyt sitten, kaikkien näiden vuosien jälkeen hän ilmoittaa, että minä olen "se oikea". Mitä hemmettiä!!? Herra hei, olet nyt himppasen pyöhässä. Sanotaanko että sellaiset neljä vuotta.

Jotenkin säälin häntä ja haluaisin antaa hänelle mahdollisuuden todistaa tunteensa. Mutta päässäni kolkuttaa pieni ääni joka sanoo, ettei hän olisi minusta kiinnostunut ellei olisi niin yksinäinen. Hänellä ei ole enää mitään muita vaihtoehtoja jäljellä, joten hän kääntyy minun puoleeni koska tietää etten pystynyt vastustamaan häntä silloin aikoinaan. Miten pystyisin nytkään? No, esimerkiksi siksi, koska hän käyttäytyi kuin mikäkin ääliö loppujen lopuksi. Ja voin kyllä rehellisesti sanoa ettei hänen ulkonäkönsä iske minuun yhtään. Haukkukaa vaan pinnalliseksi, mutta kuka sitä nyt haluaa kaulailla sellaisen kanssa jonka naaman näkeminen lähinnä oksettaa? (En ole väittänyt, että olisin mikään missi joten turha yrittää kääntää sitä niin päin.)

Minä kuitenkin lankesin vähän ja me todella keskustelimme uudesta yrityksestä. Tapaamisesta ja mitä mahdollinen yhteinen tulevaisuus toisi tullessaan. Nyt hänestä ei ole kuulunut mitään moneen viikkoon. Taisi löytyä joku kiinnostavampi muija joltain baarireissulta..