Eksäni soitti minulle syksyn alussa ja tokaisi rakastavansa minua vieläkin. On kuulemma aina rakastanut. Suhteestamme on jo vuosia, monia vuosia. Olin häneen aikoinaan todella ihastunut, mutta en saanut tunteilleni kaipaamaani vastakaikua. Nyt sitten, kaikkien näiden vuosien jälkeen hän ilmoittaa, että minä olen "se oikea". Mitä hemmettiä!!? Herra hei, olet nyt himppasen pyöhässä. Sanotaanko että sellaiset neljä vuotta.

Jotenkin säälin häntä ja haluaisin antaa hänelle mahdollisuuden todistaa tunteensa. Mutta päässäni kolkuttaa pieni ääni joka sanoo, ettei hän olisi minusta kiinnostunut ellei olisi niin yksinäinen. Hänellä ei ole enää mitään muita vaihtoehtoja jäljellä, joten hän kääntyy minun puoleeni koska tietää etten pystynyt vastustamaan häntä silloin aikoinaan. Miten pystyisin nytkään? No, esimerkiksi siksi, koska hän käyttäytyi kuin mikäkin ääliö loppujen lopuksi. Ja voin kyllä rehellisesti sanoa ettei hänen ulkonäkönsä iske minuun yhtään. Haukkukaa vaan pinnalliseksi, mutta kuka sitä nyt haluaa kaulailla sellaisen kanssa jonka naaman näkeminen lähinnä oksettaa? (En ole väittänyt, että olisin mikään missi joten turha yrittää kääntää sitä niin päin.)

Minä kuitenkin lankesin vähän ja me todella keskustelimme uudesta yrityksestä. Tapaamisesta ja mitä mahdollinen yhteinen tulevaisuus toisi tullessaan. Nyt hänestä ei ole kuulunut mitään moneen viikkoon. Taisi löytyä joku kiinnostavampi muija joltain baarireissulta..

Poikaystävälläni on pieni. Enkä nyt puhu varpaasta. Muistan ensimmäisen kertamme kun mietin, etten oikeasti tunne onko se sisällä vai ei. No, onneksi hän on opetellut käyttämään sitä hieman paremmin. Mutta kai ensishokin syynä oli osaksi sekin, että entiselläni oli mittaa hieman liikaakin minun makuuni. Tai pitäisikö sanoa, että minä olen liian pieni hänen mittoihinsa. Riippuu varmaan kumpi asiaa ajattelee.

Mutta asiastahan ei voi tietenkään mainita poikaystävälleni. Kuka nyt muka menisi kertomaan, että seksi on surkeaa liian pienen kalun takia? Jos haluat seksiä niin on joko tyydyt siihen mitä saat tai olet ilman tai etsit uuden kumppanin. Mutta eikö se ole hieman "pinnallista" vaihtaa kumppania pelkän seksin takia. Vai olenko minä ainut jolle seksi ei suhteessa se pääasia? Vai eikö se ole minulle pääasia koska se ei ole "tarpeeksi hyvää". Oli miten oli, onneksi mieheni on unelma-ainesta kaikilta muilta osin..

Kun sataa, kun on kylmä ja kun kaikki on vain pelkkää harmaata ja synkkää. Silloin alkaa kaivata seksiä. Lämmintä syliä ja hiljaisia kuiskauksia peiton alla.

Hän oli jälleen metrossa kanssani. Mistä hän on tulossa? Minne hän on matkalla? Kotiin? Tyttöystävän luo?

Taas se sama takki päällä ja sama pipo päässä. Tällä kertaa hän luki myös kirjaa. En muista nähneeni häntä ennen kirja kädessään.

Jäin miettimään miksi hän tuli juuri siihen minun lähelleni istumaan. Muistiko hän että minäkin tulen aina tuolla samalla metrolla ja sitten tavallaan etsi minut? Ei se voinut olla sattumaa. Eihän? Hän olisi voinut istua minnetahansa muuallekin. Ei välttämättä juuri minun vastapäätäni. Vaikka sitä minä kyllä toivoinkin. Ja hän kyllä katsoi taakseen taas kadulla. Olen lähes 100% varma, että hän katsoi minua. Kaksi kertaa. Jollei sitten tuijottanut kadun yli kun kävelimme taas "samaa matkaa". En jaksa odottaa seuraavaa tiistaita.